Kaitlampi sijaitsee Vihdin kunnan kaakkoisosassa lähellä Espoon luoteisrajaa. Sinne on maanteitse matkaa Helsingistä Nuuksion Pitkäjärven itäpuolella sijaitsevaa tietä pitkin noin 40 kilometriä ja Tervalammen kautta 45 kilometriä. Edellisiä huomattavasti lyhyempi matka olisi Porintietä pitkin, mutta Sorkin ja Högbackan välistä tieosuutta ei ole rakennettu autoliikennettä varten.

Kaitlampi on 1340 metriä pitkä. Suurin leveys on 220 m ja keskileveys on 127 m. Pinta-ala on 17 ha ja järven korkeus merenpinnasta on 69,8 m.

Perimätieto kertoo, että viime vuosisadan puolella ihmiset olisivat etelästä päin paenneet sotaa pakoon muun muassa Kaitlammen seudulle. Näiltä ajoilta on ehkä peräisin kaksi ruuhta, jotka ovat löytyneet järven pohjasta. Toinen oli tehty yhdestä puusta ja toisen valmistuksessa oli käytetty puunauloja. Kolmesta vanhasta asuintalosta on vielä raunioita jäljellä. Ne ovat ilmeisesti viime vuosisadalta. Kaikki rakennukset ovat sijainneet järven itäisellä puolella, yksi Rajarotkossa ja toiset Korpinkalliolla. Jälkimmäiset tunnetaan nimillä suutari Suojan mökki ja metsänvartija Riikan mökki.

Edelleen perimätiedon mukaan Korpinkallion lähellä Parikan järvestä tulevassa purossa on ollut sahalaitos, jota varten purossa oli myös patolaitos (tammi). Sen avulla vedenpinta saatiin putouksessa korkeammalle ja näin oli myös sahalaitoksessa enemmän voimaa. Kerrotaan, että sahuri olisi eräänä pitkänäperjantaina aikonut sahata ja sitä varten avannut patoluukun. Pirun karvainen käsi oli kuitenkin sulkenut luukun. Sahuri ei ollut siitä välittänyt vaan oli avannut uudestaan patoluukun ja aloittanut sahauksen. Sahurin kerrotaan asuneen puolittain maan alle rakennetussa majassa.

Kaitlammen huvila-yhdyskunta on muodostunut järven ranta-alueille. Huvilapalstat on erotettu Tervalammen ja Hulttilan kylään kuuluvista tiloista. Näiden kylien välinen raja kulkee keskeltä järveä kaakkois-luodesuunnassa.

Viime sotien aikana ja useita vuosia sen jälkeen yleinen liikenne ylläpidettiin vain Turun maantiellä ja siitä Ojakkalan suuntaan menevällä Tervalammen tiellä. Tuona aikana huvila-asukkaat ja heidän vieraansa tulivat kävellen, hiihtäen tai polkupyörällä Kaitlammen rannalle. Matkat tehtiin suurissa kahdenkymmenen hengen ryhmissä metsätaipaleita pitkin. Jotkut ajoivat jopa Helsingistä asti polkupyörällä Kaitlammelle. Koivulasta Kaitlammelle johtava tie oli ennen vanhaan tilustie, joka kulki talosta taloon. Eljas Erkko paransi ja oikaisi myöhemmin tietä.

Osuuskunta Alsano antoi Kattilalle nimen Tarmovaara. Alsano aloitti kivisen lepokotirakennuksen alustavat työt tapaninpäivänä vuonna 1935. Kattilaan oli tarkoitus perustaa luontaishoitola ja samalla laajentaa nykyistä kivirakennusta suurella siipirakennuksella. Kauppaedustajain liitto suunnitteli vuorostaan vuoden 1940 olympialaisia varten majoitustiloja Kattilaan. Vanhan, puretun riihen hirsistä rakennettiin suurikokoinen asuinrakennus, joka on myöhemmin purettu. Nykyisin vanha Kattilan torppa on entisöity.

Kaitlammen huvila-asukkaat perustivat 22.9.1948 Siltasaaren Elannon ravintolassa yhdistyksen, jonka nimeksi tuli Kaitlammen huvilanomistajien yhdistys. Perustavassa kokouksessa oli 20 huvila-asukasta. Yhdistyksen nimi muutettiin myöhemmin nykyiseen muotoon Kaitlammen huvila-asukkaat ry:ksi. Ensimmäisen yhdistyksen johtokuntaan valittiin Kalle Lahtinen (puheenjohtaja), Ensio Lundell (varapuheenjohtaja), Arvo Seppälä (sihteeri), Hjalmar Etholén ja Ilmari Huttunen sekä varajäseniksi Eero Lintero ja Elina Eklund. Kalle Lahtinen oli yhdistyksen puheejohtajana 25 vuotta, Ensio Lundell oli varapuheenjohtajana 32 vuotta ja Arvo Seppälä oli sihteerinä 20 vuotta.

Yhdistys on monin tavoin edistänyt huvilayhdyskunnan elämää. Tieasioita on valvottu, on huolehdittu myymäläauton saamisesta Kaitlammelle, neuvoteltu liiikennöitsijäin kanssa linja-autovuoroista, edustettu yhdyskuntaa vesioikeudessa, lääninhallituksessa ja Vihdin terveydenhoitolautakunnassa.

Kalle Lahtinen ja Ensio Lundell toteavatkin jälkipolville seuraavaa: "Yhteisin toimenpitein on Kaitlammelle luotu hyvät perinteet päämääränään tarjota Kaitlammen asukkaille ja heidän vierailleen virkistystä ja lepoa. Harras toiveemme on, että nykyisin vallitseva hyvä sopu ja erinomainen yhteishenki säilyisi vastaisuudessakin Kaitlammen kauniilla rannoilla."

Kaitlampea ympäröi nykyään Nuuksion kansallispuisto, joka on julkisuudessa saanut paljon huomiota. Nuuksiota koskevissa kirjoituksissa aluetta on kuvattu usealla eri tavalla. "Maan nuorin kansallispuisto on eksyttävä kokoelma lampia, rotkoja, laaksoja ja korpimetsiä. Kaitlammen silmä on tumma, mutta kirkas". Kansallispuiston perustamisella on haluttu säilyttää Nuuksion harvinainen luonto mahdollisimman koskemattomana. On oikeastaan aika enteellistä, että Kaitlammen huvila-asukkaat ry. on jo vuosikymmenien ajan vaalinut erityisesti Kaitlammen veden puhtautta ja järven lähialueen luonnon koskemattomuutta. Kesämökkiasutukseen kohdistuu paljon paineita. Asutuksen katsotaan muuttavan alueen luontoa ja usein kuormittavan erilaisilla päästöillä erityisesti läheisiä vesialueita. Kaitlammen asukkaat ovatkin yhteisillä sopimuksilla ylläpitäneet Kaitlammen veden puhtautta.

Vuonna 1968 Vihdin kunnan terveydenhoitolautakunta antoi Kaitlampea koskevan päätöksen, jonka mukaan Kaitlammen huvilanomistajia velvoitetaan johtamaan saunavedet umpikaivoihin, joista ne pumppaamalla tai muulla menetelmällä tyhjennetään maastoon. Tämän lisäksi on aika ajoin jaettu ohjeita, joilla on ennen kaikkea pyritty lisäämään viihtyvyyttä järven ranta-alueella. Kaitlammesta on otettu vuosittain vesinäytteet. Näytteiden otto aloitettiin vuonna 1973. Aluksi seurattiin vain streptokokkien määrä vedessä eli sitä, miten hygieenistä vesi on. Myöhemmin alettiin myös tarkailla veden pH-arvoja ja näin alkoi vähitellen selvitä Kaitlammen veden tila. Kaitlampi kärsi happamoitumisesta, kuten useimmat Nuuksion järviylängön järvet. Selviä muutoksia olivat särkikalojen häviäminen, veden muuttuminen kirkkaammaksi ja vedessä olevan kasviston muuttuminen. Niinpä päätettiin kalkita järvi. Toimenpiteellä oli tarkoitus katkaista järven pitkään jatkunut happamoituminen nostamalla pH-arvoja ja näin muuttaa järven ekologinen tasapaino normaaliin suuntaa, jolloin sekä pieneliöstö että kasvisto palautuisivat. Kalkitus tehtiin erikoislaitteilla toukokuussa vuonna 1991. Kalkituksen jälkeen vuosittain otettujen pH-arvojen mukaan happamoituminen on pysähtynyt.

Aikanaan tehty yhteinen sopimus, että Kaitlammella ei käytetä moottoriveneitä, on hyvä esimerkki halusta säilyttää Kaitlammen luonnonrauha. Järven lounaisrannalta yhdistys vuokrasi useiden vuosien ajan tulopuron suulta pienen hiekkaranta-alueen kaitlampelaisten uimarannaksi. Koska alue kuuluu nykyään Nuuksion kansallispuistoon, sitä ei ole enää voinut vuokrata. Hiekkaranta-alueella uiminen on vielä kuitenkin sallittua.

Kaitlammen luonnosta joitakin havaintoja Marjaliisa Jyrinkosken ja Jouko Vanajaksen silmin.

Kaitlampi keskellä luonnonpuistoa tekee alueen jatkuvasti mielenkiintoisemmaksi ja jännittävämmäksi, erityisesti eläimistön suhteen.

Lähes höyryävä puolukkapitoinen valtava karhunjätös käänsi askeleemme takaisin tulosuuntaan, kun jo aikaisemmin olimme ohittaneet suuren ylös kaivetun muurahaispesän. Talvinen ilveksen houkutusyritys saada paistikseen Stella-koiramme pihaltamme ei onneksi onnistunut. Naapurin vanha, mutta urhea Kamu-koira joutui kotipihallaan tappeluun supikoiran kanssa.

Sympaattinen orava on myös viisas. Kasvatettuaan pesueensa talomme kattoeristeissä, lasketteli oravaäiti jälkikasvunsa alas ränniä pitkin maanpinnalle.

Kevään koittaessa telkkä aloittaa äänekkäät kosiolentonsa Kaitlammen yllä ja talvella on hauska seurata laskupurossa touhuavia koskikaroja. Metsien yllä kiertelevien haukkojen mielisaaliina ovat varmaankin runsaasti lisääntyneet äänekkäästi kujertelevat metsäkyyhkyset.Vaihteleva sekametsäinen maasto antaa hyvät edellytykset monipuoliselle eläin- ja kasvilajistolle. Tavallisia metsämarjoja löytyy kotitarpeiksi, jos vain kukinta onnistuu.

Kukkalajit ovat lähinnä happamassa metsämaastossa viihtyviä: sinivuokkoja, valkovuokkoja, kieloja, vanamoita, metsätähtiä, lehdokeita, maariankämmeköitä ym.

Kattilan alue on kulttuurimaisemallinen poikkeus niittyineen ja siellä kasvavine kasveineen.

Kaitlammen kalakanta on viime vuosina rikastunut aikaisempien ahvenen, hauen ja siian lisäksi monenkirjavalla porukalla. Tervalammen puhdistuskalastuksen yhteydessä on sieltä saatuja kaloja siirretty meidän lampeemme. Joukossa oli särkiä, sulkavia, salakoita, lahnoja, kiiskiä, kuhia, säynäviä jne. Lammen pohjamudissa sinnittelee myös joitakin rapuja happamasta vedestä huolimatta. Innokkaina sienestäjinä olimme unohtaa tatti, rousku sun muuta herkut. Hyvä niin, sillä ne ansaitsevat aivan oman juttunsa.

Me allekirjoittaneet olemme tänään päättäneet perustaa Kaitlammen huvila-asukkaat ry. nimisen yhdistyksen ja hyväksyneet sille alla olevat säännöt.

1 §. Nimi.
Yhdistyksen nimi on Kaitlammen huvila-asukkaat ry.

2 §. Tarkoitus.
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää yhteishenkeä Kaitlammen asukkaiden keskuudessa sekä huolehtia jäsentensä yhteisistä sivistyksellisistä ja taloudellisista eduista.

Tarkoitustaan toteuttaakseen yhdistys järjestää juhlia yhteishengen ja viihtyisyyden lisäämiseksi, tekee esityksiä, antaa lausuntoja viranomaisille ja saattaa kuuluviin jäsentensä mielipiteen asioista, jotka koskevat jäsenten yhteisiä etuja sekä ryhtyy muihin samantapaisiin toimenpiteisiin.

Yhdistys voi ottaa nimiinsä oikeuksia, tehdä sitoumuksia sekä kantaa ja vastata.

3 §. Kotipaikka.
Yhdistyksen kotipaikkana on Vihdin kunta.

4 §. Jäsenet ja kokoukset.
Yhdistyksen jäseniksi voivat päästä henkilöt, jotka Vihdin kunnassa olevan Kaitlammen rannalla ja sen läheisyydessä omistavat tilan sekä heidän täysi-ikäiset perheenjäsenensä. Heidän tulee, jos he haluavat liittyvä yhdistykseen, ilmoittautua yhdistyksen sihteerille. Jos pyrkijän oikeus jäsenyyteen on kyseenalainen, ratkaisee asian yhdistyksen johtokunta.

Yhdistyksen jäsen, jonka omistusoikeus Kaitlammen läheisyydessä olevaan tilaan on siirtynyt toiselle henkilölle, voi johtokunnan suostumuksella edelleen pysyä yhdistyksen jäsenenä.

5 §.
Yhdistys pitää vuosikokouksensa heinäkuussa ja lisäksi kokouksia, milloin johtokunta katsoo sen tarpeelliseksi tai milloin vähintään viisi yhdistyksen jäsentä sitä kirjallisesti johtokunnalta erityisesti ilmoitettua asiaa varten pyytää.

Kutsu vuosikokoukseen annettakoon vähintään 14 vuorokautta ja muuhun kokoukseen 5 vuorokautta ennen kokousta kullekin jäsenelle kirjallisesti. Kutsussa on mainittava kokouksessa käsiteltäviksi tulevat asiat, mikäli siellä päätetään sääntöjen muutoksista, yhdistyksen purkamisesta tai yhdistyksen omistamaa kiinteistöä koskevista asioista.

6 §.
Vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat:
1) kokouksen puheenjohtajan ja sihteerin sekä pöytäkirjantarkastajain vaali;
2) vuosi- ja tilintarkastuskertomus ja kysymys tili- ja vastuuvapauden myötnämisestä johtokunnalle;
3) johtokunnan laatima tulo- ja menoarvio seuraavalle vuodelle;
4) jäseniltä perittävän vuosimaksun ynnä liittymismaksun suuruuden määrääminen;
5) johtokunnan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja jäsenten sekä varajäsenten ja tarvittavien toimikuntien vaali;
6) kahden tilintarkastajan ja näiden varamiesten vaali;
7) muut kokoukselle mahdollisesti esitettävät asiat.

7 §.
Jäsen, joka haluaa, että jokin asia otetaan käsiteltäväksi yhdistyksen kokouksessa, tehköön siitä ehdotuksen yhdistyksen johtokunnalle.

8 §.
Yhdistyksen kokouksista laaditaan pöytäkirja, johon merkitään kokouksessa läsnä olevat jäsenet ja käsitellyt asiat. Pöytäkirjan allekirjoittavat puheenjohtaja ja sihteeri ja sen tarkastavat valitut pöytäkirjantarkastajat.

9 §.
Yhdistyksen kokoukset avaa johtokunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja taikka, jos näillä on este, kokouksessa läsnäoleva iältään vanhin jäsen. Kokouksessa äänestää kukin jäsen yhdellä äänellä. Äänestys on avoin, ellei suljettua äänestystä pyydetä. Äänestettäessä ratkaisee yksinkertainen äänten enemmistö paitsi 20 §:ssä mainituissa tapauksissa. Äänten mennessä tasan ratkaisee avoimessa äänestyksessä puheenjohtajan ääni, suljetussa äänestyksessä arpa. Valtakirjoilla älköön äänestettäkö.

10 §. Johtokunta.
Yhdistyksen asioita hoitaa sen lainmukaisena hallituksena johtokunta, johon kuuluvat puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä kolme jäsentä, jotka samoin kuin kaksi varajäsentä valitaan vuosikokouksessa vuodeksi kerrallaan. Johtokunta valitsee sihteerin ja muut virkailijat.

11 §.
Johtokunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta ja on päätösvaltainen vähintäin kolmijäsenisenä. Jos puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat esteellisiä tai poissa, valitsevat länsäolevat keskuudestaan puheenjohtajan. Äänestettäessä ratkaisee yksinkertainen äänten enemmistö. Äänten jakautuessa tasan tulkoon päätökseksi se mielipide, jota puheenjohtaja kannattaa. Johtokunnan kokouksista laaditaan pöytäkirja, joka on asianmukaisesti kahden jäsenen tarkastettava.

12 §.
Johtokunnan tulee
1) hoitaa yhdistyksen asioita, sen varoja ja muuta omaisuutta sekä huolehtia, että niistä pidetään kirja ja että tilinpäätös tehdään;
2) valmistaa yhdistyksen kokouksissa käsiteltävät asiat ja kutsua koolle yhdistyksen kokoukset;
3) panna toimeen yhdistyksen kokousten päätökset;
4) käsitellä jäseneksi ottamista ja eroamista koskevia asioita ja pitää luetteloa yhdistyksen jäsenistä;
5) ryhtyä muihin toimiin, yhdistyksen tarkoituksen edistämiseksi.

13 §. Tilit ja tilintarkastus.
Yhdistyksen tilivuosi päätty vuosittain toukokuun 31 päivänä. Tilinpäätöksen tulee olla valmiina tilintarkastajille esitettäväksi kesäkuun 15 päivään mennessä.

14 §.
Tilintarkastajien tulee tarkastaa johtokunnan toiminta sekä yhdistyksen tilit, kassa, arvopaperit ja muu omaisuus sekä viimeistään 3 päivää ennen vuosikokousta jättää johtokunnalle vuosikokoukselle osoitettu kertomus tilintarkastuksesta ynnä antaa lausunto tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä johtokunnalle.

15 §. Erinäisiä säännöksiä.
Yhdistyksellä on oikeus kantaa jäseniltään vuosimaksua sekä liittymismaksua uusilta jäseniltä. Maksujen suuruus määrätään vuosikokouksessa.

16 §.
Haasteen oikeuteen tai viranomaisten käskyn on katsottava tulleen yhdistykselle annetuksi, kun johtokunnan puheenjohtaja tai joku johtokunnan jäsenistä, joka on oikeutettu kirjoittamaan yhdistyksen nimen, on laillisessa järjestyksessä saanut siitä tiedon.

17 §.
Yhdistyksen nimen kirjoittaa johtokunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, jompikumpi sihteerin kanssa.

18 §.
Jäsen, joka haluaa erota yhdistyksestä, ilmoittakoon siitä kirjallisesti hallitukselle tai sen puheenjohtajalle taikka suullisesti yhdistyksen kokouksen pöytäkirjaaan. Eroava jäsen on vapaa jäsenyydestä sen tilivuoden lopussa, jona ilmoitus eroamisesta on tehty.

19 §.
Jäsenen, joka ei noudata yhdistyksen päätöksiä tai ei määräajassa suorita vuosimaksua, voi johtokunta erottaa yhdistyksestä tai julistaa määräajaksi menettäneeksi äänioikeutensa yhdistyksessä.

20 §.
Näiden sääntöjen muuttamisesta ja yhdistyksen purkamista koskevan päätöksen tekoon vaaditaan, että sen puolesta annettujen äänten tulee olla vähintään kaksi kolmasosaa kokoukseen osaa ottaneiden jäsenten koko äänimäärästä sekä että seuraava kokous samanlaisin äänten enemmistöin on hyväksynyt päätöksen.

21 §.
Yhdistyksen purkamisessa luovutetaan sen jäljellejääneet varat yhdistyksen päämääriä lähellä olevien tarkoitusten edistämiseen. Yhdistykselle lahjoitettujen tai testamentattujen rahastojen varat käytettäköön kuitenkin siten, kuin niistä on määrätty tai, ellei siitä määräystä ole, samalla tavalla kuin yllä on muusta omaisuudesta annettu.

Helsingissä syyskuun 22 pnä 1948.

Kalle V. Lahtinen.     Ensio Lundell.     Arvo Seppälä.     Jalmari Etholen.     Ilmari Huttunen.

Kaitlammen huvila-alueen paloturvallisuusjärjestys.

I luku.

1 §. Yleinen määräys.
Kaitlammen huvila-alueen palotoimessa on noudatettava voimassaolevien lakien ja asetustan lisäksi tämän paloturvallisuusjärjestyksen ohjeita. Palokuntien toiminnasta alueen ulkopuolella on noudatettava mitä siitä on laissa säädetty.

II luku.

2 §. Palonviranomaiset.
Kaitlammen huvila-alueen paloturvallisuuselimenä toimii Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n johtokunta, joka paloturvallisuusasioissa kutsuu avukseen yhden rakennustoimeen perehtyneen henkilön.

3 §.
Paloturvallisuuselin velvoitetaan kerran vuodessa alkukesän aikana tarkastamaan kaikki huvila-alueen tulisijat, paloturvallisuusvälineet ja -toimenpiteet. Tarkastuksesta laaditaan pöytäkirja, joka luetaan Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokouksessa.

III luku.

4 §. Sammutustoimi.
Kaitlammen huvila-alueela käytettävät palohälytysmerkit määrää paloturvallisuuselin. Nämä merkit ja mahdolliset muutokset on saatettava huvila-asukkaiden tietoon.

5 §.
Huvila-alueella olevien puhelimien tulee kaikkina vuorokaudenaikoina olla käytettävissä, milloin sammutustyöhön tarvitaan apua huvila-alueen ulkopuolella.

6 §.
Yhteisten sammutusvälineiden sijainnin päättää paloturvallisuuselin, joka myös vastaa niiden hoidosta ja käyttökunnosta.

7 §.
Tulipalon sattuessa on jokainen huvila-asukas velvollinen osallistumaan sammutustöihin.

8 §.
Milloin muussa onnettomuustapauksessa kuin tulipalossa tarvitaan kiireellistä ja järjestettyä apua, on paloturvallisuuselimen ohella jokaisen huvila-asukkaan sitä annettava.

IV luku.

9 §. Paloturvallisuusvarokeinot.
Sen lisäksi mitä maaseudun rakentamista koskeva laki ja asetus määrää tulisijoista noudatettakoon seuraavaa:
a) syttyvä välitäyte ei saa olla 30 cm lähempänä savuhormia
b) tulipesän luukkujen tulee olla sellaiset, että ne voidaan lämmityksen aikana pitää suljettuina, nokiluukuissa tulee olla riittävä lämpöeristys
c) tulisijan edusta on suojattava ainakin 60 x 60 cm alalta, tiiviillä, syttymättömällä päälystyksellä ja jos tulipesä on avoin, tulee päällystyksen olla 1,20 x 1,20 cm.

10 §.
Tulisijaan, joka itse tai jonka savuhormit on huonosti perustettu tai epätarkoituksenmukaisesti rakennettu niin, että jokin sen osa halkeilee tai liikkuu, tai jonka jokin osa on muuten vioittunut, ei saa tehdä tulta ennen kuin vika on korjattu.

11 §.
Rakennuksessa tulee olla rakentamisesta maaseudulla annetun asetuksen määräämien tikkaiden lisäksi, milloin katto on jyrkkä, sellaisia kattotikkaita ja nuohouskäytäviä, että katolla voidaan vaaratta liikkua.

12 §.
Huviloissa tulee olla sankoruisku, joka on säilytettävä nopeasti saatavissa helposti havaittavassa paikassa ja mikäli mahdollista vedellä täytettynä. Mikäli huvilassa ei ole pihakaivoa tai vesijohtoa, tulee siinä lämpimänä vuodenaikana pitää vedellä täytetty vesitynnyri sekä kaksi palosankoa.

13 §.
Sankoruiskun tulee olla kokonaa ruostumattomasta aineesta ja varustettu kaksitoimisella, vähintään 39 mm läpimittaisella pumpulla. Palovesitynnyrin tulee olla vähintää 150 litran vetoinen ja kevyesti poistettavala kannella varustettu.

14 §.
Nuohous on suoritettava vähintään kerran vuodessa.

15 §.
Tulisijasta otettua tuhkaa ei saa sijoittaa rakennukseen vaan on sitä säilytettävä niin, ettei itsesyttymisvaaraa ole.

Tämä paloturvallisuusjärjestys on hyväksytty Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokouksessa elokuun 5 päivänä 1951.

Sanat: Antero Nummela.
Sävel: Erämaajärven mökki, Usko Kemppi

Rannalla Kaitlammen pienen
mökki on hirsinen.
Kuusien keskellä seisoo,
piha on ruohikkoinen.
Rannalle vene on tuotu,
verkot nuo myös kuivumaan.
Lomailuun paikka on luotu,
siihen on omiaan.

Rannalle Kaitlammen sievän
vaimo tuo miehen toi.
Luonnosta molemmat nautti,
aurinko kajoaan loi.
Vuoden vain huopasi sousi,
erämaa sielunsa vei.
Paikalle mökki jo nousi,
paluuta ollut ei.

Lammelle nyt joka viikko
perhe käy matkallaan.
Parvella yötänsä viettää,
uneksien pesässään.
Kuulevat lintujen laulun
aamulla herätessään.
Näkevät maisemataulun
kauniina edessään.

Rannalla Kaitlammen pienen,
peitossa pensaiden,
kotoisa hirsinen mökki,
punaiset puitteet sen.
Mökki se pieni on aivan,
liekö myös tavallinen.
Silti on maksanut vaivan,
kun kerran teimme sen.

Seppo Lahtinen
Teksti perustuu Kaitlammen Huvilayhdistyksen 70-vuotisjuhlissa 14.7.2018 pidettyyn puheeseen

Kun tyttärenpoikani 2-vuotias Nuuti viilettää Kaitlammen rannalla, en voi olla ajattelematta sitä, että hän on jo kuudes sukupolvi, joka meidän perheessämme on nähnyt Kaitlammen. Vaarini Väiski Lahtisen kaksi veljeä olivat hankkineet täältä mökkipalstan ja rakentaneet jo 1930-luvulla.mökin, jossa myös heidän vanhempansa kävivät. Näillä mökeillä vieraillessaan Väiskikin innostui mökin rakentamisesta Kaitlammen rannalle. Vastarannalta löytyi kallioinen tontti, johon saunamökki nousi ns. välirauhan aikana 1940. Hirret Väiski sai ostettua Helsingin Tullinpuomin purettavista hirsitaloista – ainakin tältä osin Kaitlammen rakennushistorian voidaan sanoa yltävän 1800-luvulle asti.

Tietä tänne vastarannalle ei silloin tietenkään ollut. Hirret ajettiin Kattilan rantaan ja hinattiin soutamalla omalle palstalle. Myöhemmin rakennettiin erillinen sauna. Mökin sauna muutettiin keittiöksi ja mökkiä myös laajennettiin.

Omat utuiset lapsuusmuistoni alkavat viisikymmenluvun puolivälistä. Vanhemmilta kuultu ja oma muistikuva toki sekoittuvat keskenään. Hämärä muisto minulla on loppumatkan rekikyydistä mökille talvipakkasella ja paksusta ryijystä, joka lämmitti reessä mukavasti.

Mökin laajennuksesta muistan, kun söin kalasoppaa auttamaan tulleen lähiseudun isännän Ylösen Oskarin kanssa. ”Syö pippuria, niin parta kasvaa”, kuului Oskarin neuvo kolmevuotiaalle apumiehelle. Ja minähän söin.

Kesästä ja saunomisesta mieleen on jäänyt sana puikkaus. Halusin, että minut kastetaan kylmässäkin vedessä käsistä roikottaen aina uppeluksiin asti. Nyt Nuuti on tällä viikolla aloittanut saman harrastuksen. Sittemmin Väiski opetti minut ja useat sukulaisten ja tuttavien lapset uimaan meidän kolme metriä syvässä rannassamme, rakentamallaan hyppylaudalla seisten ja opetettavaa valjaista roikuttaen. Väiskin uimataitoa korostavat erään kesäpäivän tapahtumat, kun Väiski oli maalaamassa kellarin ilmahormia. Vastarannalta kuului hätääntynyt avunhuuto: ”Ulla hukkuu.” Väiski oli tilanteen tasalla, loikkasi kellarin katolta ja juoksi rantaan. Lammessa oli soutuvene, jossa oli naapurin pikkupoika Hannu. Hänen seurassaan ollut Seppälän Ulla oli pudonnut veneestä. Väiski ymmärsi tilanteen, hyppäsi veteen ja sukelsi jo upoksissa olleen Ullan ylös lammesta. Tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja saatiin ehkä hieman opetusta veneturvallisuudesta.

Väiski toimi myös vuosia Juhannuksen kokkomestarina, jonka perinteen Liukkosen Hanski vuosisadan loppupuolella muutamaksi vuodeksi elvytti. Kokossa lammen keskellä hinatulla tynnyrilautalla poltettiin tervaskantojen lisäksi monet vanhat puuveneet. Vähänkin vuotaneiden veneiden omistajat taisivat huolestua, jos Väiski heidän rantaansa Juhannuksen alla ilmestyi. Ampuipa Väiski välistä myös raketteja taivaalle. Juhannuspäivänä kokon sytyttämisen onnistuminen voitiin yleensä päätellä Väiskin karbidin polttamista kulmakarvoista.

Kerrottakoon vielä, että Kaitlammen rannoilla on monta mökkiä, joissa on Väiskin tekemä peltikatto ja muutamasta saunasta saattaa löytyä Väiskin takoma löylykauha.

Pääosa lapsuusmuistoistani sijoittuu 50-luvun loppuun ja 60-luvun alkuun. Millaista kesäarki Kaitlammella oli tuolloin pikkupojan silmin? Silloin mökille tultiin jo omalla autolla. Auto pysäköitiin Kalle Lahtisen palstalle ja siitä soudettiin vastarannalle. Ostokset tehtiin kauppa- autolla soutamalla Seppälän rantaan, josta noustiin jyrkkää mäkeä ylhäällä kulkevan tien päähän ns. kääntöpaikalle. Myös linja-auto ajoi samalle kääntöpaikalle. Luulen että sen virallinen päätepysäkki oli Kattilassa, mutta kuski ajoi usein perille asti sekä ystävällisyyttään että päästäkseen Seppälän rantaan uimatauolle. Ja kahviakin joskus perillä sai.

Tärkeimmät ostokset kauppa-autolta – ainakin minun mielestäni – olivat limonadipullo ja autokarkkipussi, jonka toffeekaramellit eivät sen kummoisempia olleet – mutta autosarjan kokoaminen oli hyvin tärkeää. Välistä pikkupojat ajoivat pyörillä kauppa-auton edelliselle pysähdyspaikalle ja tulivat takaisin ilmoittamaan auton lähestymisestä. Yritettiinpä sen saapumista ennustaa myös työntämällä korva kiinni tiehen ja kuuntelemalla maan jyminää.

Maito ja kananmunat olivat lähituotantoa. Nykyisen Kaitlammentien linjaa pääosin seurannutta metsäpolkua pitkin päästiin reilun kilometrin päässä sijainneelle maitotalolle. Rinnetien Hipe oli koko ikänsä paikkakunnalla asunut talon emäntä. Hipe oli kerran elämässään käynyt kaukaisessa Helsingissä – eikä ”toista kertaa moiseen paikkaan menisi”. Jos Kaitlammesta ei saatu haukea, sellainen ostettiin joskus Rinnetien naapurilta Ylösen Oskarilta, joka kalasteli Poikkipuoliaisella.

Maidonhaun viihdykkeenä pikkupojalla oli navetassa käynti. Siellä oli lehmiä, vasikka ja kanoja. Tosin kesällä lehmät olivat usein ulkona ja pari kertaa ne karkasivat jopa mökkimme pihalle asti Kaitlammen rantamaisemaa ihailemaan.

Maito kannettiin kotiin kolmen litran maitotongassa. Mainittujen kananmunien lisäksi joskus saatiin myös kermaa ja voita. Pikkupoikana pidin kaupan maitoa parempana kuin lehmän maitoa. Lyyli-mummoni huijasi minut sitä juomaan laittamalla osan maidosta pikkupulloon ja väittämällä sitä navetassa näkemäni vasikan maidoksi. Mummoa on siis kiittäminen, etten myöhemmin ole biologiassa kovin kunnostautunut.

Mökillä kermapullot sidottiin naruun ja laskettiin kaivoon. Vettä hakiessa piti varoa pulloja särkemästä. Muut viileää säilytystä vaativat tavarat laitettiin talon alla olevaan ruokakellariin tai erilliseen maakellariin.

Kaitlammen kalan varaan ei elantoaan niinäkään vuosina voinut jättää. Kuitenkin jotakin sieltä viikoittain saatiin. Omasta rannasta tai veneestä saatiin onkimalla sormen kokoisia ahvenia, joista saattoi keittää sopan. Särjet sen sijaan olivat ahvenia monta kertaa kookkaampia ja jos niitä kotirannassa taikinalla ongittua sain, mummo ”halstasi” ne saunan uunissa. Hyviä olivat eivätkä ruodotkaan haitanneet. Paras saalis kuitenkin tuli, kun vaarin kanssa soudettiin Kaitlammen ympäri uistinta vetäen ja samalla naapurien kanssa kuulumiset vaihtaen. Joka kerralla ei tärpännyt, mutta riittävän usein saaliiksi saatiin hauki, joka tänäkin päivänä minusta on parhaan makuinen kala. Isoimmat hauet ovat olleet yli viisikiloisia. 60-luvulle asti ennätystä piti hallussaan Puljavan Ossi viiden kilon hauellaan, mutta 60-luvulla isäni ja äitini Pena ja Elvi saivat Kalle Lahtisen palstan edestä uistinta vetämällä kuusikiloisen hauen. Silloin kalastettiin ilman haavia ja metrinen hauki vedettiin rantaan, jossa Pena hyppäsi sen päälle ja Elvi huitoi halolla sekä haukea että Penaa. Koska hauesta saatiin monta herkullista ateriaa, viimeinen ratkaiseva isku ilmeisesti osui haukeen.

Kalan lisäksi 50-luvulla metsästä poimittiin paljon mustikoita ja puolukoita ja jonkin verran myös sieniä ja lakkoja. Pikkupojan mielestä marjojen poiminta muuttui aika nopeasti tylsäksi puuhaksi, varsinkin happamilta maistuvien puolukoiden. Mielenkiintoisempi retki oli, kun Kattilantien ison mäen alta lähtevää kärrytietä pitkin käveltiin läheiselle pellolle, jossa oli ollut suuria halkopinoja. Pinojen pohjapuut olivat jäljellä ja kun niitä nosti, sai saaliiksi jättisuuria kastematoja onkimista varten. Valitettavasti madot taisivat olla suurempia kuin niillä saadut ahvensintit.

Pellon takana metsässä oli muitakin eksoottisia kohteita. Nykyään oman virallisen laavun saanut Riikan mökin seutu näkyi silloin selkeinä talon raunioina. Talo oli ollut asuttu ainakin 30-luvun lopulla, sillä Pena kertoi tavanneensa nuo metsän keskellä talossa asuvat kolme naista - isoäidin, äidin ja tyttären. En tiedä, selittääkö nämä yksinäiset äidit ja tyttäret lähistöllä ollut toinen asumus, suutari Suojan maakuoppa tai mökki, jota Penan kanssa emme enää kävelyretkellämme löytäneet. (Pena puhui Suojan maakuopasta, historiikissa puhutaan myllärin maakuopasta ja Suojan mökistä.) Metsän keskeltä esiin pilkahti myös niitty, jossa oli vanhat riihen rauniot. Paikkakuntalaisten kertoman mukaan 40-luvulla riihen omistajalla oli ”sika metsässä”, kun hänen nähtiin rauhoitusaikana kantavan lihoja väijypaikaltaan kotiin.

Jännitystä pikkupojan elämään toi vanhempien poikien mukana Kattilan pellolle hiipiminen. Etholenin isot pojat pelottelivat, että talon isäntä vahti peltoaan haulikko kädessä ja uhkasi ampua kaikki viljaansa tallaavat. Pelottavaa oli, vaikka isäntää tai haulikkoa ei koskaan näkynyt.

Joskus talvella tai myöhään syksyllä Nummion Timon kanssa vallattiin metsämiesten nykyisen Alaoutisen palstan kohdalle tekemä laavu. Sen eteen tehtiin nuotio, jossa paistettiin tikkuahventa. Niin ruotoinen, suolaamaton kalantynkä muuttui herkkuateriaksi.

1960-luvulla mökkielämä koki järeän muutoksen, kun ensin tehtiin Kaitlammentie ja sitten tuli sähkö. Tien tekemisessä pikkupojalle riitti katseltavaa. Erityinen ponnistus oli ison mäen hiekoitus. Vihdin hiekan Traderit tuupahtivat jo mäen alaosassa. Hiekoittaminen näytti mahdottomalta, kunnes Värmin Kauko tuli paikalle omalla Volvollaan ja ajoi hiekat kevyesti ylös asti.

Tien ja sähkön tulo innosti perheeni ostamaan tien päätepisteen kohdalta nousevan kallion uudeksi mökin paikaksi. Pena ja Elvi rakensivat ns. ylätalon 60-luvun juuri päättyessä. Heiskan talli, jonka luona olemme, tehtiin myös 1960-luvulla, mutta rakennus on myöhemmin kokonaan uusittu.

12-vuotiaan pikkupojan harrastuksiin tie toi uuden lelun – vanhan käytetyn mopon. Naapurin Jukallakin oli aluksi mopo, mutta sittemmin satapiikkinen prätkä. Missä sitten ajelimme näillä maantielle kelpaamattomilla, vakuuttamattomilla härpäkkeillä? Tietenkin Nuuksion alueella, joka silloin oli talousmetsää. Alueella oli metsäteitä ja hyviä polkuja sekä hiekkakuoppia. Erityisesti satapiikkinen jaksoi kulkea vaikeassakin maastossa. Ajoimme usein eksyksiin asti ilman karttoja tai kompassia ja putkahdimme autotielle jossain oudossa paikassa. Lopulta tie aina osoittautui joksikin lähiseudun tieksi, jota pitkin päästiin tuttuihin maisemiin.

1970-luvulla minulle alkaa nykyaika eikä siinä enää ole samanlaista muisteltavaa. Annan sen suhteen mielelläni puheenvuoron virkaiältään nuoremmille kaitlampelaisille. Avatkaa sanainen arkkunne! Kerrottavaa varmasti on sekä yhdistyksen konkareilla Charpentierin Klasulla ja Mannisen Ollilla että myös jokaisella teistä. Muistakaa, että arjen muistot ovat arvokkaita!

Arvoisat juhlavieraat!
Tuolla alhaalla liplattelevat ikiaikaisen Kaitlammen laineet. Me täällä mäellä juhlimme pientä hetkeä - 70-vuotta Kaitlammen rantakulttuuria. Siksi kohotan maljan sekä 70-vuotiaalle yhdistykselle että sen hyvän hengen luojille ja ylläpitäjille – teille ja meille, rantojen miehille ja naisille!

Näytteet otettiin edellisten vuosien tapaan sekä Kaitlammen etelä- että pohjoispäästä 20.10.2020. Tulosten mukaan Kaitlamme vesi on edelleen puhdasta. Tulosten mukaan eteläpään näyttee fekaalisten streptokokkien arvo oli 2 pmy/100 ml ja pohjoispään 0 pmy/100 ml. Molempien näytteiden pH-arvot olivat 5.3. Laboratorionäytteiden rapotti on kokonaisuudessaa kokouskutsun mukana lähetetyss materiaalissa.

Näytteet otettiin taas edellisten vuosien tapaan kahdesta kohtaa 5.11.2017. Tulosten mukaan Kaitlammen vesi on edelleen puhdasta. Näytteet Huovion kohdalta keskeltä järveä ja tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 2 pmy/100 ml ja pH 5,1 ja Mäkisen kohdalta järven toisesta päästä ja tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 0 pmy/100 ml ja pH 5,3.

Näytteet otettiin jälleen edellisten vuosien tapaan kahdesta kohtaa 9.10.2016. Tulosten mukaan Kaitlammen vesi on edelleen puhdasta. Näytteet otettiin Huovion kohdalta, Kattilan päässä keskeltä järveä, jossa tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 0 pmy/100 ml ja pH 5,6 ja Mäkisen kohdalta järven toisesta päästä. Sieltä tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 0 pmy/100 ml ja ph 5,6.

Näytteet otettiin edellisten vuosien tapaan kahdesta kohtaa 12.10.2015. Tulokset kertovat Kaitlammen veden pysyneen edelleen puhtaana. Näytteet Huovion kohdalta keskeltä järveä ja tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 0 pmy/100 ml ja pH 5,8 ja Mäkisen kohdalta järven toisesta päästä. Sieltä tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 0 pmy/100 ml ja ph 6,1.

Näytteet otettiin 13.10.2014. Tulosten mukaan Kaitlammen vesi on edelleen puhdasta. Näytteet otettiin kahdesta kohtaa kuten aikaisempinakin kertoina. Huovion kohdalta keskeltä järveä tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 0 pmy/100 ml ja pH 5,5 ja Mäklsien kohdalta järven toisesta päästä, josta tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 0 omy/100 ml ja ph 5,6.

Tulosten mukaan Kaitlammen vesi on edelleen puhdasta. Näytteet otettiin kahdesta kohtaa kuten aikaisempinakin kertoina. Huovion kohdalta keskeltä järveä tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 0 pmy/100 ml ja pH 5,8 ja Mäklsien kohdalta järven toisesta päästä, josta tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 0 omy/100 ml ja ph 5,7.

Tutkimus osoitti jälleen kerran Kaitlammen veden pysyneen puhtaana. Näytteet otettiin kahdesta kohtaa kuten aikaisempinakin kertoina. Huovion kohdalta keskeltä järveä tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 1 pmy/100 ml ja pH 5,1 ja Suomisen kohdalta keskeltä järveä tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 0 omy/100 ml ja ph 5,5.

Tutkimus 10.10.2010 osoitti jälleen Kaitlammen veden pysyneen puhtaana. Näytteet otettiin kahdesta kohtaa. Huovion kohdalta keskeltä järveä tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 0 ja pH 5,7 ja Sormusen kohdalta keskeltä järveä tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 1 ja ph 5,7.

25.10.2009 otetut näytteet olivat hyvät. Kaitlammen vesi on edelleen erittäin puhdasta ja mm. pH-arvot olivat tällä kertaa 5,5, kummassakin näytteenottopaikassa. Näytteet otettiin edellisten vuosin tapaan kahdesta paikasta: Huovion kohdalta ja Suomisen kohdalta. Näin kumpikin "pää" järvestä tulee mukaan näytteisiin.

Kaitlammesta otettiin vesinäytteet 2.11.2008 kahdesta kohtaa kuten edellisenäkin vuonna. Ensimmäinen näyte oli läheltä Kattilaa Huovion kohdalta keskeltä järveä ja tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 2 ja pH 5,4. Toinen näyte oli Suomisen kohdalta keskeltä järveä ja tulokset olivat: fekaaliset streptokokit 2 ja pH 6,5. Näytettiin tutkittiin MetropoliLabissa.

Kaitlammessa havaittiin elokuussa 2007 ensimmäisen kerran sinilevää. Näytteet tutkittiin Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa. Levästä ei ollut suoranaista vaaraa, mutta siinä uimista tuli välttää ja erityisesti tuli välttää levän joutumista silmiin tai suuhun. Oheiset kuvat ovat Suomisen rannasta 21.8.2007.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokous (72.) pidettiin 11.7.2020 klo 14.00 Tarja a Mika Holmströmin huvilalla. Vuosikokoukseen osallistui 7 kaitlampelaista. Hallituksen päätöksen mukaisesti perinteistä kesäjuhlaa ei koronapandemian vuoksi järjestetty.

Vuosikokouksessa valittiin yhdistykselle johtokunta toimikaudelle 2020-2021. Se on koonpanoltaan sama kuin viime vuonna. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Mika Holmström. Johtokunnan varapuheenjohtajaksi valittiin Pekka Sormunen ja johtokunnan varsinaisiksi jäseneniksi valittiin Anu Hälvä, Tuomas Sundell ja Akseli Nummela. Varajäseniksi valittiin Sampo Juustila ja Tony Jyrinkoski. Yhdistyksen toiminnan tarkastajiksi valittiin Raisa Valli ja Claes Charpantier ja varalle Kaisa Sosala.
Yhdistyksen johtokunta kokoontui välittömästi vuosikokouksen jälkeen. Kokouksessa todettiin, että Anu Hälvä toimii yhdistyksen sihteerinä ja Tuomas Sundell yhdistyksen rahastonhoitajana.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokous pidettiin Kristiina Alhon huvilalla 13.7.2019. Kokouksen jälkeen vietetyssä kesäjuhlassa oli paikalla lähes 40 kaitlampelaista.

Vuosikokouksessa valittiin yhdistykselle johtokunta toimikaudelle 2019-2020. Se on koonpanoltaan sama kuin viime vuonna. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Mika Holmström. Johtokunnan varapuheenjohtajaksi valittiin Pekka Sormunen ja johtokunnan varsinaisiksi jäseneniksi valittiin Anu Hälvä, Tuomas Sundell ja Akseli Nummela. Varajäseniksi valittiin Sampo Juustila ja Tony Jyrinkoski. Yhdistyksen toiminnan tarkastajiksi valittiin Raisa Valli ja Claes Charpantier ja varalle Kaisa Sosala.
Yhdistyksen johtokunta kokoontui välittömästi vuosikokouksen jälkeen. Kokouksessa todettiin, että Anu Hälvä toimii yhdistyksen sihteerinä ja Tuomas Sundell yhdistyksen rahastonhoitajana.
Vuoden 2020 vuosikokouksen ja kesäjuhlan lupautuivat ottamaan Anne ja Tauno Miettinen.
Vuoden 2021 vuosikokous ja kesäjuhla on Mannisen huvilalla.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokous pidettiin Kaitlammentien kääntöpaikalla 14.7.2018. Kokouksen jälkeen vietetyssä kesäjuhlassa oli paikalla 44 kaitlampelaista.

Vuosikokouksessa valittiin yhdistykselle johtokunta toimikaudelle 2018-2019. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Mika Holmström. Johtokunnan varapuheenjohtajaksi valittiin Pekka Sormunen ja johtokunnan varsinaisiksi jäseneniksi valittiin Anu Hälvä, Tuomas Sundell ja Akseli Nummela. Varajäseniksi valittiin Sampo Juustila ja Tony Jyrinkoski. Vuosikokouksessa valittiin yhdistykselle johtokunta toimikaudelle 2018-2019. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Mika Holmström. Johtokunnan varapuheenjohtajaksi valittiin Pekka Sormunen ja johtokunnan varsinaisiksi jäseneniksi valittiin Anu Hälvä, Tuomas Sundell ja Akseli Nummela. Varajäseniksi valittiin Sampo Juustila ja Tony Jyrinkoski. Viisitoista vuotta yhdistyksen puheenjohtajana toiminut Olli Manninen ja saman ajan sihteerinä toiminut Kristiina Alho jättivät tehtävänsä.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokous pidettiin Sormusten huvilalla 15.7.2017. Kokouksen jälkeen vietetyssä kesäjuhlassa oli 40 kaitlampelaista.

Vuosikokouksessa valittiin yhdistykselle johtokunta toimikaudelle 2017-2018. Johtokunnan kokoonpano oli sama kuin edellisenäkin vuonna: puheenjohtaja Olli Manninen, varapuheenjohtaja Pekka Sormunen, johtokunnan varsinaiset jäsenet: Kristiina Alho, Anu Hälvä-Sallinen ja Tuomas Sundell. Varajäseniksi valittiin Sampo Juustila ja Mika Holmström. Tuomas Sundell toimii yhdistyksen rahastonhoitajana.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokous pidettiin Niutasten huvilalla 2.7.2016. Kokouksessa ja sen jälkeen pidetyssä kesäjuhlassa oli mukana 41 kaitlampelaista.

Vuosikokouksessa valittiin yhdistykselle uusi johtokunta: puheenjohtaja Olli Manninen, varapuheenjohtaja Pekka Sormunen, johtokunnan varsinaiset jäsenet: Kristiina Alho, Anu Hälvä-Sallinen ja Tuomas Sundell. Varajäseniksi valittiin Sampo Juustila ja Mika Holmström. Tuomas Sundell toimii yhdistyksen rahastonhoitajana.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokous pidettiin Martti Mäkisen mökillä 11.7.2015. Kokouksessa ja sen jälkeen pidetyssä kesäjuhlassa oli 35 kaitlampelaista.

Vuosikokouksessa valittiin yhdistykselle uusi johtokunta: puheenjohtaja Olli Manninen, varapuheenjohtaja Pekka Sormunen, johtokunnan varsinaiset jäsenet: Kristiina Alho, Anu Hälvä-Sallinen ja Tuomas Sundell. Varajäseniksi valittiin Sampo Niskanen ja Mika Holmström. Seppo Lahtinen jatkaa yhdistyksen rahastonhoitajana vielä ensi vuoden kesäkuuhun asti.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokous ja kesäjuhla pidettiin 5.7.2014 Lahtisilla. Paikalla oli yli kolmekymmentä kaitlampelaista.

Vuosikokouksessa valittiin yhdistykselle uusi johtokunta: puheenjohtaja Olli Manninen, varapuheenjohtaja Pekka Sormunen, johtokunnan varsinaiset jäsenet: Kristiina Alho, Anu Hälvä-Sallinen ja Tuomas Sundell. Varajäseniksi valittiin Seppo Lahtinen ja Sampo Niskanen. Johtokunta on valittuna sama kuin viime kaudella.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokous ja kesäjuhla pidettiin 20.7.2013 Kalstan huvilalla. Paikalla oli yli kolmekymmentä kaitlampelaista.

Vuosikokouksessa valittiin yhdistykselle uusi johtokunta: puheenjohtaja Olli Manninen, varapuheenjohtaja Pekka Sormunen, johtokunnan varsinaiset jäsenet: Kristiina Alho, Anu Hälvä-Sallinen ja Tuomas Sundell. Varajäseniksi valittiin Seppo Lahtinen ja Sampo Niskanen. Johtokunta on valittuna sama kuin viime kaudella.

Vuoden 2014 vuosikokous ja kesäjuhla pidetään Seppo Lahtisen huvilalla. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan myöhemmin. Kesäjuhlan teemana on jokin vaate, asuste tai päähine joltakin matkalta.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokous ja kesäjuhla pidettiin 7.7.2012 Suomisten huvilalla. Paikalla oli yli kolmekymmentä kaitlampelaista.

Vuosikokouksessa valittiin yhdistykselle uusi johtokunta: puheenjohtaja Olli Manninen, varapuheenjohtaja Pekka Sormunen. Johtokunnan varsinaiset jäsenet: Kristiina Alho, Anu Hälvä-Sallinen ja Tuomas Sundell. Varajäseniksi valittiin Seppo Lahtinen ja Sampo Niskanen. Johtokunnan pitkäaikainen jäsen Ilkka Suominen luopui tehtävästään.

Yhdistyksen vuosikokous ja kesäjuhla pidettiin 9.7.2011 Alhon huvilla ja paikalla oli 41 kaitlampelaista.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n vuosikokokous ja kesäjuhla pidettiin 17.7.2010 Jyrinkoskella. Vuosikokouksessa ja vuosijuhlassa oli yli kolmekymmentä kaitlampelaista.

Vuosikokous ja kesäjuhla pidettiin lauantaina 13.7.2009 Kattilan päärakennuksessa ja mukana kokouksessa sekä kesäjuhlassa oli 45 kaitlampelaista.

Vuosikokous ja kesäjuhla pidettiin 28.6.2008 Kurthin ja Ahosen huvilalla. Paikalla oli 36 kaitlampelaista.

Vuosikokous ja sitä seuraava kesäjuhla pidettiin lauantaina 7.7.2007 Sormusten huvilalla. Paikalla oli 31 kaitlampelaista.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidettiin lauantaina 22.7.2006 klo 14.00 Vallien huvilalla.

Vuosikokokous ja kesäjuhla pidettiin 17.7.2005 Liukkosen huvilallalla ja kaitlampelaisia oli paikalla 24.

Kaitlammen huvila-asukkaat ry:n sääntömääräinen vuosikokous ja sitä seuraava kesäjuhla pidettiin 17.7.2004 klo 14.00 Eklundien huvilalla. Kokouksessa ja sen jälkeen pidetyssä kesäjuhlassa oli mukana 34 kaitlampelaista.

Kesäjuhlat 2003 pidettiin Kalstan huvilalla ja mukana oli 40 kaitlampelaista. Kuvia kesäjuhlista.

Vuonna 2002 kesäjuhlat pidettiin Mannisen huvilalla ja tuolloin 44 kaitlampelaista oli mukana juhlissa. Kuvia kesäjuhlista.